Yhteistyötä viritellään

19.5.2010, Maaseudun Tulevaisuus

Kuuluisa ja paljon puhuttu Lissabonin sopimus astui voimaan viime vuoden lopulla. Uudeksi perussopimukseksi sitä on tituleerattu ja jopa perustuslaista puhuttiin. Nimi ei miestä pahenna, asiahan on se, joka ratkaisee.

Sopimuksen myötä Euroopan parlamentti sai paljon lisää valtaa. Asioissa, joissa parlamentilla ei ennen ollut muuta kuin keskustelukerhon ja lausunnonantajan rooli, on tilanne nyt toinen. Yksi keskeisimmistä yhteispäätösmenettelyyn nyt tulleista asioista on maatalouspolitiikka. Parlamentti on nyt tasavertaisena kahden muun instituution kanssa päättämässä tulevista maatalousasioita. Muutamasta listalla olleesta asiasta olen jo kirjoittanutkin.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila oli Ylen TV ykkösen aamussa viime syksynä (12.9.) haastateltavana. Tämä tapahtui siis ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa. Kuuntelin hänen mielipiteitään silloin hieman huolestuneena, kun häneltä kysyttiin, miten hän aikoo nyt ottaa uuden sopimuksen tuomat haasteet vastaan. Ministeri valitteli työmäärän lisääntymistä ja sanoi, että nyt pitää yhä enemmän keskittyä komission kautta vaikuttamiseen.

Kun nyt mennään keväässä 2010, täytyy sanoa, että ministerikin on oivaltanut asioiden laidan. Pari viikkoa sitten ministeri Anttila kutsui suomalaiset mepit Suomen pysyvään edustustoon tapaamiseen ja aiheena oli yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuus. Oli jo korkea aikakin. Saimme kuunnella ministerin alustusta aiheesta ja huomata erityisesti sen, että hän on oivaltanut parlamentin merkityksen EU:n päätöksenteossa. Puhetta tilaisuudessa johti Suomen pysyvä edustaja Jan Store omalla oivallisella tyylillään. Paikalla olivat myös tuottajien etujärjestöjen edustajat.

Allekirjoittaneella oli tilaisuudessa myös tilattu puheenvuoro, koska olen ainoa suomalaisjäsen parlamentin maatalousvaliokunnassa. Varajäsen tosin, mutta täällä varsinaisen ja varajäsenen työskentelyllä ei juurikaan ole eroa. Parin kommenttipuheenvuoron ja muutaman muun jälkeen täytyy todeta, että suunta oli kaikilla sama ja sangen yhdenmukainen. Huolissaan oltiin Suomen maatalouden tulevaisuudesta ja asemasta uudistuksen keskellä, mutta myös yhteistä taisteluhenkeä peräänkuulutettiin.

Täytyy kuitenkin muistaa, että nyt puhuttiin vasta yleisistä periaatteista. Voi olla paljon hankalampaa löytää yhteistä säveltä, kun mennään enemmän yksityiskohtiin. Siinä vaiheessa varmaankin nähdään jo poliittisia eroja mielipiteissä niin suomalaisten kuin muidenkin maiden meppien toimesta. Suurin yksittäinen kysymys tulee olemaan uusien ja vanhojen jäsenmaiden välinen rahanjako. Melkein kaikki jäsenmaat tuntuvat olevan sitä mieltä, että ovat jääneet tai tulevat jäämään alakynteen.

EU:n maatalouskomissaari Dacian Ciolosin aikataulutuksen mukaan kaikki keskustelut ja päätökset pitäisi olla sinetöity vuoden 2012 loppuun mennessä. On varmasti syytäkin, koska uudistus on tarkoitettu tämän rahoituskauden lopun jälkeiseen elämään, eli vuoden 2013 jälkeen. On myös hyvä, että yhdessä tuumin ministerin ja meppien välisiä tapaamisia täällä Brysselissä päätettiin jatkaa. Seuraava tapaaminen on ensi syksynä ja jatkoa toivottavasti seuraa.