Yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuus

Maaseudun Tulevaisuus 21.4.2010

Parlamentissa on kuluneena keväänä keskusteltu CAP:n eli EU:n yhteisen maatalouspolitiikan, YMP:n tulevaisuudesta vuoden 2013 jälkeen. Esimakua asiasta saatiin alkuvuodesta, silloin vielä komissaariehdokas Dacian Ciolosin kuulemisessa. Parlamentin eri puolueryhmittymät ovat pitäneet asiasta omia kuulemisiaan. Oman ryhmäni EPP:n kuuleminen on toukokuun alussa ja tuossa tilaisuudessa yhtenä asiantuntijana kuullaan MTK:n varapuheenjohtajaa, Esko Suomalaa.

Heti tuon kuulemisen jälkeen ovat vuorossa YMP:n tulevaisuutta käsittelevän George Lyonin raportin valiokuntaäänestykset. Raportista keskusteltiin valiokunnassa viime viikolla komissaarin johdolla. Sen sisältö näyttää Suomen kannalta päälisin puolin aika hyvältä. Raportti ei sisällä mitään merkittäviä uudistuksia, vaikka siinä yritetäänkin luoda visioita tulevia haasteita silmällä pitäen.

Raporttiin on kirjattu Suomen kannalta merkittävä maatalouden elinehto, eli se, että maataloutta ja ruuantuotantoa on voitava harjoittaa koko EU:n alueella. Myös tuotantoon sidotun tuen mahdollisuus jatkossakin on meille myönteistä.

Varojen jakaminen uusien ja vanhojen jäsenmaiden välillä on yksi eniten puhuttavia asioita. Uudet maat vaativat ponnekkaasti samanarvoista kohtelua ja heille annettujen lupausten täyttämistä. Tässä kohtaa suomalaisena tulee väkisinkin mieleen, että varmaan näin, mutta eipä niille vanhemmillekaan jäsenmaille annettuja lupauksia aina tunnuta täytettävän. Hehtaareihin perustuva tuki ei Lyonin mielestä ole riittävä kriteeri, vaan hän kehittelee myös muita malleja raportissaan.

Komissaari Ciolos on todella ottanut maatalouden ja maatalouspolitiikan omakseen. Hän sanoi alkupuheenvuorossaan, että sen lisäksi, että meidän pitää miettiä tarvitaanko YMP:aa myös jatkossa, meidän pitää miettiä, mitä on tämän takana ja kertoa se selvästi kaikille osapuolille. Kuluttajien pitää tietää, miksi maataloutta pitää tukea ja ymmärtää mekanismeja niiden takana. Lisäksi hän on useaan kertaan todennut, että tuottajille on taattava työrauha ja riittävä toimeentulo.

Komissaari uudisti toiveensa julkisesta keskustelusta asian ympärillä. Hän sanoi, että maatalouspolitiikkakeskustelu ei ole vain eksperttejä varten, vaan se on tarkoitettu kaikille. Nähtäväksi jää, missä ja miten keskustelua käydään, mutta parlamentti on ottanut asian omakseen ja komissaari on osoittanut tahtonsa osallistua täällä käytävään keskusteluun.

Myös meillä Suomessa kehitystä tapahtuu. Maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan johdolla Brysselissä järjestetään mepeille pienimuotoinen tilaisuus, jossa listalla on juuri YMP:n uudistus. Toivottavasti sisältö ei ole se, jonka saimme lehdistä lukea pääsiäisen aikaan. Anttila kun oli todennut, että kotieläintuottajia voisi tukea enemmän kuin viljanviljelijöitä, koska heidän ei tarvitse töitäkään tehdä kuin hetki keväällä ja syksyllä. Toisessa artikkelissa Anttila peräänkuuluttaa tuottajien parempaa yhteistyötä. Omilla lausunnoillaan hän ei sitä edistä.