Yhteinen talouspolitiikka toimivan rahapolitiikan edellytys?

Advokaatti

Kreikan taloushuolet ovat ajaneet koko euroalueen historiansa syvimpään ja vakavimpaan kriisiin. Kriisi koettelee talouden lisäksi euroalueen yhteisesti sovittuja normeja ja kansalaisten oikeudentajua. Toukokuussa euromaat sopivat lainapaketista, jolla on tarkoitus pelastaa Kreikka ja ennen kaikkea torjua talousongelmien mahdollinen leviäminen muihin euromaihin.

Kyse on nimenomaan lainasta, joka maksetaan takaisin, ei avustuksesta. Lainan tarkoitus on pysäyttää vaarana oleva lumipalloefekti. Jos Kreikan annetaan ajautua konkurssiin, on vaarassa koko euroalue, ei ainoastaan Kreikka. Euroalueen riskeeraamiseen taas ei ole varaa. Tämän vuoksi kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja euromaat ovat päättäneet myöntää Kreikalle lainaa erääntyvien lainojensa maksamiseksi, yhteisesti sovituista säännöistä poiketen.

Euromaiden lisäksi IMF lainaa varoja Kreikalle, jotta tämä voisi maksaa akuuteimmat velkansa pois. Tämä osaltaan helpottaa euromaiden projektia, eihän kukaan pystyisi yksin haalimaan kasaan Kreikan tarvitsemaa rahamäärää. Toivottavaa myös on, että IMF:n mukanaolo antaa selkeän, mielellään pitkäkestoisen viestin rahamarkkinoille ja nostaa heikentyneen euron arvoa ja piristää näin markkinoita. Ainakin ensivaikutelman mukaan näin on käymässä. Nähtäväksi jää, riittääkö lainapaketti vakuuttamaan markkinat pitkällä tähtäimellä.

Kreikan auttamisessa ei ole kyse ainoastaan Kreikan pelastamisesta, vaan ennen kaikkea omien jalkojen pitämisestä kuivina. Jos kriisi päästettäisiin leviämään, seuraukset olisivat sanoinkuvaamattomat. Eihän kukaan pelastaisi Kreikkaa, jollei olisi aivan pakko. Valitettavasti vain tällaisissa kriiseissä tapana on, että jokaisen sauna palaa vuorollaan. Vain pelastamalla Kreikan pelastamme myös itsemme.

Nähtäväksi jää, oppiiko Kreikka virheistään ja ennen kaikkea oppivatko muut euromaat Kreikan virheistä? Jos näin ei käy, on euro uudelleen uhattuna ennemmin tai myöhemmin. Tilanne on kaikin puolin uusi, koska tällaisten tilanteiden varalta pelisääntöjä ei ole ollut valmiiksi sovittuina. Euroalue joutui selkä seinää vasten, ja Neuvoston huippukokous joutui tekemään toukokuisessa kokouksessa Brysselissä pakotettuja ratkaisuja, jotka toivottavasti pelastavat niin euron kuin Kreikankin. Kreikka on ennakkotapaus, ja toivottavasti ainoa lajissaan.

Jotta voisimme oppia virheistä, velkaantuneiden euromaiden taloudet pitää saattaa vakaalle pohjalle. Euroalueen ja unionin talous pitää saada saman valvovan elimen alle. Yhteisen rahapolitiikan lisäksi on siis luotava myös yhteinen talouspolitiikka. Yhteinen ja toimiva rahapolitiikka on pitkällä tähtäimellä mahdollista vain yhteisen ja toimivan talouspolitiikan kautta, ja jälkimmäinen taas on toimiva vain tiukan talouskurin kautta. Yhteinen talouspolitiikka voisi siis olla kestävä ratkaisu mietittäessä euroalueen kehitystä pitkällä tähtäimellä. Näin myös voimme välttää Kreikan kaltaisten kriisien aktualisoitumisen.