Syntipukki

Maaseudun Tulevaisuus 24.2.2010

Parlamentissa on käsittelyssä Stéphane Le Follin raportti, joka keskittyy ilmastonmuutokseen ja maatalouden osuuteen siinä. Kuten kaikki tiedämme, maatalouden tehtävä on tuottaa ruokaa ihmisille kaikkialla maailmassa. Keinot, joilla sitä tehdään vaihtelevat maasta ja maanosasta toiseen. Toisinaan ne eivät ole niin ilmaston kuin maaperän, tuotantoeläinten tai kuluttajienkaan suhteen hyväksyttäviä.

EU:lla on jo nyt yhteinen maatalouspolitiikka, mutta raportissa sen tarpeellisuutta pyritään perustelemaan ilmastonmuutoksen kautta. Raportista löytyy muun muassa kohta turvesoiden viljelyn kieltämisestä. Olen tehnyt asiaan muutosesityksen. Suomessa viljelysmaasta yli kymmenen prosenttia on turvemaata, joten kielto olisi kova pala meille. Toki hiilidioksidirikkaan maaperän kohdalla pitää pyrkiä päästöjen vähennykseen muilla keinoin.

Yksi raportin johtolangoista on luomutuotannon voimakas lisääminen ja sitä kautta päästöjen vähentäminen. Joku on jo ehtinyt laskea, että jos maailmassa siirryttäisiin kokonaan luomutuotantoon, sillä pystyttäisiin tuottamaan ruoka 4 miljardille ihmiselle. Maailmassa on kuitenkin tuohon vielä viisi miljardia ihmistä lisää, joten luomutuotantoon siirtymisellä emme ilmastonmuutosta ratkaise.

Tätä ei pidä nyt tulkita niin, että minulla olisi jotain luomua vastaan. Ei, pidän sitä erittäin merkittävänä ja varteenotettavana tuotannonalana, mutta koko maailman ruoka- ja ilmasto-ongelmiin siitä ei ratkaisua löydy. Järki siis pitää säilyttää, eikä saa mennä entisaikojen ylimitoitetusta lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytöstä toiseen ääripäähän.

On tietysti fakta ja tunnustettava, että maatalous on kahden merkittävän kasvihuonekaasun, typpioksiduulin sekä metaanin, suurin lähde. Oma osuus on siis tehtävä päästöjen pienentämiseksi. Mutta kuten ennekin, tässäkin raportissa ja keskustelussa on jälleen kerran syntipukiksi keksitty maatalous. Siinähän ei sinänsä ole mitään uutta, maataloushan on kautta aikojen kelvannut erilaisten asioiden syypääksi ja tuottajat tietysti siinä mukana.

Tällaista ei nyt pidä sallia. Niiden, jotka esimerkiksi Suomessa hoitavat asiansa kunnialla ja luonnon kannalta kestävästi pitää vastaisuudessakin voida tehdä niin ilman syyllisyyden taakkaa. Viime aikoina julkisuuteen tulleet ilmiöt eläinten huonosta kohtelusta ovat luku erikseen ja niihin pitää tarttua, kuten rikoksiin ylipäänsä, toimenpiteet laiminlyönnin ja mahdollisen rikoksen mukaan.

Toinen käsittelyssä oleva, Herbert Dorfmannin raportti, keskittyy tarkastelemaan LFA-tuen jatkoa. Sieltä löytyy myös muutamia hankalia asioita. Olen tehnyt muutosesityksen muun muassa laaja-alaisen viljelyn vaatimuksen poistamiseksi. Suomessa on perinteisesti harjoitettu pienialaista viljelyä ja ilmasto ja olosuhteet jo ennestään asettavat rajoituksia, joten vaatimus on suomalaisen tuottajan kannalta kohtuuton.

Maataloutta täytyy uskaltaa puolustaa. Taloudellista ja henkistä taakkaa ei saa enää enempää lisätä. Jokainen ihminen ymmärtää, että on kaikkien etu, yhdeksän miljardin ihmisen maapallolla, että maataloutemme on järkevää, kestävää ja tuottajille kannattavaa.