Onko valtaa vai ei?

Advokaatti 24.9.2009

Uusi kausi Euroopan parlamentissa on alkanut täydellä teholla ja syksystä näyttää tulevan varsin kiireinen. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta, mutta kun muistelen edellisen kauden aloitusta, minusta vaikuttaa, että alku on nyt paljon vauhdikkaampi. Liekö syynä sitten osittain se, että itse on jo sisällä asioissa toisin kuin viisi vuotta sitten.

Suomen mediassa on keskusteltu paljon siitä, minkälaisissa asemissa suomalaismepit uutta kautta aloittavat. On esitetty mielipiteitä siihen suuntaan, että olisimme saaneet jotenkin erityisen "huonoja" tai toisarvoisia paikkoja. Tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa, suomalaisten valiokunta- ja muut postit parlamentissa ovat varsin vaikutusvaltaisia ja kattavat laajan ja monipuolisen kirjon.

Kaikkihan perustuu D'Hontin järjestelmään, eli karkeasti, mitä enemmän edustajia ja suurempi ryhmä takana, sitä aikaisemmin pääset valitsemaan haluamasi paikan. Suomihan menetti yhden edustajan viime kauteen nähden, eli meppejä on nyt 13. Jokainen voi kuvitella, että esimerkiksi Saksa (99), Ranska (72) tai Puola (50) on kovin erilaisessa asemassa isoine ryhmineen piskuiseen Suomeen verrattuna.

Toinen harhakäsitys, jota paljon viljellään ja kysytään, on se, että täällä parlamentissa olisi oma Suomi-puolue, joka yhdessä yli puoluerajojen miettisi, minkälaisia paikkoja halutaan ja pyritään saamaan. Puolueryhmät neuvottelevat paikoista ensin keskenään ja jakavat puheenjohtajuudet ryhmien ja maiden koon mukaan, sen jälkeen katsotaan, mikä maa omassa ryhmässä on oikeutettu minkäkin tasoiseen paikkaan. Tässä palapelissä jokainen puolue ja jokainen meppi joutuu pitämään puoliaan ja neuvottelemaan melko tiukkaan saadakseen haluamansa.

Voin vakuuttaa, että taistelutahtoa- ja taitoa suomalaisilta mepeiltä löytyy paljon. Jos tarkastellaan saatuja asemia hieman tarkemmin, jokainen voi nähdä, että näin on. Suomalaisten hallussa on yksi ryhmän varapuheenjohtajuus, yhden valiokunnan puheenjohtajuus, kolme valiokunnan varapuheenjohtajuutta sekä varakoordinaattorin paikkoja. Jos taas mietitään sitä, missä valiokunnissa mepit istuvat on aivan selvää, että kaikki keskeiset ja lainsäädännön kannalta tärkeät valiokunnat on suomalaisittain kattavasti miehitetty.

Pitää muistaa myös se, että varsinaisten ja varajäsenien asema Euroopan parlamentissa on erilainen kuin varajäsenkäytäntö Suomessa. Valiokunnan varajäsenen asema on lähes samanlainen kuin varsinaisenkin. Hänellä on oikeus istua kokouksissa, laatia mietintöjä ja äänestää. Sellainen teoreettinen mahdollisuus, että kaikki ryhmän varsinaiset jäsenet olisivat paikalla poistaisi varajäseneltä oikeuden äänestää, mutta sellaista päivää ainakaan minä en ole vielä nähnyt. Tällä perusteella onkin monta kertaa järkevämpää jo alunperinkin lähteä neuvottelemaan varajäsenen paikasta, jos näytää siltä, että varsinaiset paikat ovat kovin haluttuja. Tällä taataan se, että joku käytännössä kuitenkin istuu ja vaikuttaa kaikissa kokouksissa.

Kauneus on tietysti katsojan silmässä, eli voidaan toki väitellä siitä mitä kukakin pitää tärkeänä. Onko tärkeää, että kaksi entistä ministeriä istuu ympäristövaliokunnassa tai että kokenut meppi varapuheenjohtaa sisämarkkinavaliokuntaa? Tai, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen yhteispäätösmenettelyyn tulevien maatalousasioidenkin perään joku katsoo? Esimerkkejä on monta ja näkökulmia varmasti myös. Keskeistä on, että kaikki suomalaisten saamat paikat ovat tärkeitä ja myös se, että näillä paikoilla ja näissä valiokunnissa hoidetaan koko Suomen asioita. Ei voi sanoa, että Brysselissä hoidetaan Brysselin asioita ja, että Suomen asiat olisivat niistä jotenkin erillään. Tärkeää on muistaa myös se, että kaikki suomalaiset ovat kokeneita ja asiansa osaavia, joten hyvää jälkeä varmasti syntyy.