Maalaisjärkeä isoäitien kohteluun

07.06.2010, Uusi Suomi, Blogi

Ihme ei ole, että kahden maahanmuuttaja-isoäidin kohtalo ja kohtelu Suomessa on herättänyt valtavan keskustelun, johon on osallistuttu ulkomailtakin. Minunkin hiukseni nousevat pystyyn, kun ajattelen näitä vanhoja ihmisiä, joille lupaillaan yhtä ja tehdään toista. Asian ydin on tässä: ihmisiä ei saa kohdella niin.

Minun mielestäni tämän asian taustalla on muistettava kaksi asiaa: sisältökysymys ja menettelytapa.

Asian ensimmäinen ulottuvuus on ydinperheen käsite. Mitä etelämmäs Euroopassa mennään, sitä laajempi se on. Jos sitä ei muualta huomaa, niin Serranon perheestä viimeistään. Välimeren maissa isovanhemmat ovat luonnollinen osa perhettä, eikä siihen tarvita kummallista "ydinperhe" käsitettä.
Sama koskee itäistä Eurooppaa ja EU:n uusia jäsenmaita. Isovanhemmat huolehtivat lapsenlapsista ja heistä huolehditaan yleisesti Virossakin. Venäjän asenteet Putin näyttää jo selvittäneen ainakin pääministeri Vanhaselle.

Kovin pitkälle ei tarvitse Suomessa historiaan mennä havaitakseen, että isovanhemmat ovat meilläkin kuuluneet perheeseen. Muutos on tullut kaiketi vasta, kun pohjoismainen hyvinvointivaltio on nostettu taikasanaksi. Yhteiskunnan tehtävä on huolehtia isovanhemmistakin, kuuluu teesi. Valtio takaa sen ja kunnat maksavat. Vaikka yhteiskunnan velvollisuudet on pyritty rajaamaan, pää on tulossa vetävän käteen. Kun rahat loppuvat, työntää hyvinvointivaltio varmaan iso vanhemmatkin taas lapsien vastuulle ja ydinperheen jäseniksi.

Varmaan pitäisi miettiä, mitä se hyvinvointivaltio oikein tarkoittaa. Ja mitä tarkoittaa hyvinvointi.

Toinen näkökulmani koskee lain tulkintaa. Nyt puhutaan lain muuttamisesta, että voitaisiin ottaa huomioon inhimilliset olosuhteet. Ihmettelen. Nyt voimassaoleva laki tarjoaa kyllä mahdollisuuden ratkaisujen kohtuullistuttamiseen. Ja vaikkei tarjoaisikaan, ovat lakikirjan alkuun kirjoitetut tuomarinohjeet voimassa olevaa oikeutta. Sen kohtuuden takia, joka laissa on, sitä noudatetaan, niissä sanotaan. Ja kehotetaan tuomaria tulkitsemaan lakia kohtuudella.

Kohtuullistuttamainen on toisin sanoen ikivanha suomalaiseen lainkäyttöön liittyvä traditio. Sen vähättely on samaa juurta kuin hyvinvointivaltion tulkinta. Lainsäädäntötekniikan "edistys" on työntänyt tuomarin harkintaa syrjemmälle. Mutta olemassa se edelleen on ja tuo vastuunsa tulkitsijoille.

Vallan kummallinen on tähän liittyen ajatus, ettei paria isoäitiä koskevaa päätöstä voida kohtuullistuttaa tasa-arvon takia. Lain tulkinta on olemassa sen takia, että jokainen tapaus on erilainen. Muutenhan tapaukset voitaisiin panna tietokoneeseen ja odottaa tuleeko lottovoitto vai vesiperä. Vähän siihen malliin tässä on nyt tehty.

Isoäitien puolesta on vedonnut presidentti. Pääministeri on luvannut heille parempaa tulevaisuutta. Ovatpa vetoomukset onnistuneessa muodossa tai ei, ne ovat isoäitien mielissä lupauksia. Nykyinen tilanne ei ole kansan oikeustajun mukainen. Muutoksen pitää olla siis nopea.