Kolikolla on aina kaksi puolta (Turkulainen)

Minulle on sanottu, että on hienoa, kun saa asua ulkomailla. Tämä on totta, mutta asialla on kuitenkin kaksi puolta. Brysselissä kevät alkaa aikaisin. Kun soitin Turkuun maaliskuun lopulla, oli lämpötila siellä -21°. Brysselissäkin lämpötila oli 21 astetta, mutta plussan puolella. Tosin tällä hetkellä lämpötilat taitavat muistuttaa toisiaan sillä pienellä erolla, että Brysselissä sataa ja Turussa paistaa aurinko.

Miljoonakaupunki on myös monien mahdollisuuksien paikka. Täällä on mahtavia ravintoloita, joissa voi nauttia hyvää ja kohtuuhintaista ruokaa, kulttuuritarjonta on erittäin monipuolista ja kaupoista löytyy valinnanvaraa jokaiseen makuun.

Täällä on myös mahdollisuus tavata erilaisia ihmisiä, koska Bryssel on yksi maailman kansainvälisimmistä paikoista. Täältä on myös lyhyt matka esimerkiksi Pariisin, Lontooseen tai Amsterdamiin.

Kolikolla on myös toinen puoli. Byrokratia on Brysselissä järkyttävää. Ero Suomeen on kuin yöllä ja päivällä. Esimerkiksi auton rekisteröintiä varten tarvitaan autokaupasta vaaleanpunainen paperi, joka viedään ensin vakuutusyhtiöön leimattavaksi. Tämän paperin kanssa sitten siirrytään rekisterikeskukseen noutamaan rekisterikilpeä. Jonottamiseen saa tässä vaiheessa varata aikaa tunnista koko päivään. Rekisterikeskuksesta saa jonottamisen jälkeen yhden kilven. Toisen teettäminen on auton omistajan tehtävä, ja sitä varten täytyy taas poiketa lähisuutarille.

Yksinkertaisissakin asioissa saa varautua odottamaan ja odottamaan. Esimerkiksi huonekaluja tilatessasi voit olla onnellinen, jos saat tilaamasi huonekalut kymmenessä viikossa. Jos palvelun hitaudesta valittaa, toteamus on yleensä "this is Belgium, monsieur", aivan kuin se selittäisi kaiken.

Suurkaupungin liikenne on myös järkyttävää. Ruuhkissa kuluu helposti tunti jos toinenkin, ja hyvästä liikennekulttuurista ei tiedetä mitään. Poikkeuksena täytyy mainita autoilijoiden kunnioitus jalankulkijoita kohtaan. Jos jalankulkija edes näyttää ajattelevan tien ylittämistä, pysähtyvät autot miltei poikkeuksetta.

Vaikeinta on kuitenkin tottua turvattomuuteen. Aikuinen selviää kaupungissa terveellä maalaisjärjellä. Lapsia ei kuitenkaan voi hetkeksikään jättää silmistä. Lasten kaappaukset ovat täällä valitettavan yleisiä.

Kun oppii ymmärtämään erilaisuuksia, viihtyy Brysselissä kuitenkin hyvin. Parasta on kuitenkin se, että oppii ymmärtämään, että Suomi on sittenkin maailman paras paikka elää.