Kiljunen ei tunne perustuslakia

Eduskunnan Suuren valiokunnan varapuheenjohtaja Kimmo Kiljunen suomii haastattelussaan (HS 12.3.) puoluetovereittensa Arja Alhon ja Liisa Jaakonsaaren sekä Kokoomuksen Alexander Stubbin tulkintoja Suomen perustuslaista. Kiljusen mukaan edellä mainitut ovat väittäneet, että Suomen perustuslakia on muutettava presidentin valtaoikeuksien osalta johtuen EU:n uudesta perustuslakisopimuksesta. Kiljunen ei ole selvästikään seurannut käytyä keskustelua tarkasti. Lausuntojensa perusteella "perustuslakiasiantuntijaksi" tituleerattu Kiljunen ei myöskään tunne tarkkaan Suomen perustuslakia ainakaan niiltä osin, kuin se koskee ulkopolitiikan johtamista.

Keskustelussa on ollut kaksi osin päällekkäistä, mutta toisistaan silti erossa olevaa aihetta: Mitä Suomen perustuslaki sanoo ulkopolitiikan ja EU-politiikan johtamisesta sekä spekulatiivinen keskustelu presidentin valtaoikeuksien muuttamisesta tulevaisuudessa. Presidentin valtaoikeuksien muuttaminen ei edes asiaan kantaa ottaneiden mielestä ole akuutti aihe. Mielenkiintoisempaa onkin keskustelu EU-politiikan johtamisesta. Olin itse eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, kun käsittelimme Suomen nykyistä perustuslakia.

Kiljunen sanoo haastattelussaan: Jos Suomen oma perustuslaki lähtee liikkeelle siitä, että tasavallan presidentti johtaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, totta kai presidentti johtaa sitä myös Euroopan unionissa.

Kiljusen olisi kannattanut lukea koko perustuslain 93§ loppuun saakka, eikä siteerata vain ensimmäistä momenttia, jossa todella todetaan yleisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta Kiljusen muistamalla tavalla. Heti perään toisessa momentissa nimittäin sanotaan: Valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä, jollei päätös vaadi eduskunnan hyväksymistä.

Perustuslain kirjain on yksiselitteinen. EU-politiikka kaikkinensa on vain ja ainoastaan valtioneuvoston toimialaa. Tätä yksiselitteistä kirjausta tarkennetaan ja vahvistetaan vielä lainvalmisteluaineistossa. Perustuslakivaliokunnan mietinnöt 10/1998 vp ja 10/1994 vp vielä erikseen tarkentavat tätä toteamalla: Valtioneuvoston valmisteluvallasta ei ole erotettu mitään asiaryhmää. Valtioneuvoston valmistelu kattaa siten myös mm. unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevat asiat.

Leimaamalla asiallinen keskustelu vain lähestyviin presidentinvaaleihin liittyväksi, on virheellinen käsitys. Keskustelulla on tärkeä merkitys ainakin kolmesta näkökulmasta. Ensinnäkin verrattuna Lipposen pääministerikauteen, on presidentti Halonen ottanut selvästi vahvempaa roolia myös EU-politiikassa. Tämä huolestuttaa niitä, jotka pelkäävät perustuslain rajojen venyttämisen johtavan yllättävässä kriisitilanteessa, jossa presidentti ja valtioneuvosto ovat eri mieltä, perustuslailliseen kriisiin. Toisekseen EU:n kriisinhallintajoukkojen osalta käytävässä keskustelussa kotimaisesta päätöksenteosta on presidentti vaarassa ylittää perustuslain rajanvedon valtaoikeuksista.

Kolmas, eikä vähäisin, peruste keskustelulle on ratifiointivaiheessa oleva EU:n uusi perustuslakisopimus. Se ei pakota muuttamaan Suomen perustuslakia, eikä kävele Suomen perustuslain yli, kuten jotkut ovat pyrkineet asiasta keskustelun leimaamaan. Perustuslakisopimus vain vahvistaa Eurooppa-neuvoston institutionaalista roolia EU:n normaalina toimielimenä. Silloin Suomen perustuslaissa tehty rajanveto EU-politiikan ja yleisen ulkopolitiikan välillä johtaa siihen, että presidentin jo nykyisinkin kyseenalainen rooli Eurooppa-neuvostossa häviää olemattomiin.