Irakista Suomen rajanaapuri? (Turun Sanomat)

Turkin EU-jäsenyysneuvottelut aloitettaneen tämän syksyn aikana. Jos näin käy, Turkista voi tulla EU:n jäsenmaa noin vuonna 2015. Turkin jäsenyyden puolustajat vetoavat siihen, ettei ole oikein jakaa maailmaa muslimeihin ja kristittyihin, köyhiin ja rikkaisiin. Turkin asemaa siltana Euroopan ja islamilaisen maailman välillä ei tulekaan vähätellä. Kuitenkin nyt tulee kysyä, onko EU valmis Turkin jäsenyyteen näin nopealla aikataululla. Eteen tulee monia käytännön kysymyksiä.
 

Turkin EU-jäsenyyden myötä uusia rajanaapureitamme olisivat muun muassa Iran ja Irak. Haluammeko me yhteisen rajan näiden maiden kanssa tilanteessa, jossa rajavartiointi ei toimi nimeksikään? Tälläkin hetkellä suurin osa Länsi-Eurooppaan päätyvästä heroiinista tulee markkinoille juuri Turkin kautta. Myös järjestäytynyt rikollisuus ja korruptio ovat niin korkealla tasolla, että sen korjaaminen kymmenessä vuodessa tuntuu mahdottomalta.

Siirtolaisvirta Turkista unionimaihin tulee kasvamaan huomattavasti vapaan liikkuvuuden myötä. Ovatko nykyiset jäsenmaat ja sen kansalaiset valmiita tähän muuttoliikkeeseen ja sen vaikutuksiin?

Unionin nykyinen maatalouspolitiikka ei myöskään tule millään kestämään Turkin EU-jäsenyyttä. Maatalouskomissaari Fischler arvioi viime viikolla, että pelkästään Turkille maksettavista maataloustuista aiheutuisi unionille yli 11 miljardin euron kustannukset vuodessa. Tämä on enemmän kuin mitä uusille 10 jäsenmaalle maksetaan tällä hetkellä yhteensä. Mistä rahat? Ja tämä olisi pelkästään maatalouden tuoma rasite.

Turkin tulee täyttää poliittiset jäsenyyskriteerit ennen kuin jäsenyysneuvottelut voidaan aloittaa. Tämä on juuri oikea marssijärjestys. Ensin täytetään jäsenyysehdot, sitten aloitetaan neuvottelut. Kööpenhaminan demokratiaa, ihmisoikeuksia ja vähemmistöjen kunnioittamista koskevista kriteereistä on pidettävä kiinni. Näitä kriteereitä ei voi vähimmässäkään määrin katsoa sormien läpi.

Jäsenyysneuvotteluiden aloittaminen ei tarkoita varmaa jäsenyyttä, sanotaan. Mistä löytyy se taho, joka uskaltaisi puhaltaa pelin poikki sen käynnistyttyä?
Jäsenyysneuvotteluiden aloittaminen olisi käytännössä hyvin pitkälle menevä lupaus varmasta jäsenyydestä. En tiedä yhtään valtiota, jonka kanssa aloitetut neuvottelut eivät olisi johtaneet myönteiseen lopputulokseen, jäsenyyteen. Bulgarialla ja Romanialla on vielä suuria vaikeuksia taistelussa korruptiota ja järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Silti molemmat maat ovat vahvasti matkalla EU-jäsenyyteen vuonna 2007.

Jotkut tahot pelottelevat sillä, että jos jäsenneuvotteluita Turkin kanssa ei tänä syksynä käynnistetä saattaa jo tapahtunut lupaava kehitys ihmisoikeuksien saralla ottaa rajusti takapakkia. Jos näin on, niin silloin Turkki on tekemässä uudistuksia vain ja ainoastaan EU-jäsenyystoiveiden takia ja pakottamana, ei aidosta halusta kehittyä kohti länsimaista oikeusvaltiota, jossa jokaiselle kansalaiselle taataan ihmisoikeudet ja kansallisia vähemmistöjä suojellaan.

Ranskalainen kollegani Lamassoure on todennut, että EU:n perustuslaista äänestettäessä kansalaiset saattavatkin ottaa kantaa nimenomaan Turkin EU-jäsenyyteen. Turkin jäsenyys tulisi kieltämättä muuttamaan unionia merkittävästi siitä EU:sta johon Suomi liittyi, toisin kuin tuleva perustuslaki. Kansanäänestys Turkin EU-jäsenyydestä voisikin olla paljon perustellumpaa kuin äänestys perustuslaista.

Laajentuminen on trendikästä EU:ssa. Kuitenkin Turkin jäsenyyden kohdalla tulee mielestäni painaa jarrua ennen kuin vauhtisokeus vie meidät sellaiseen unioniin, joka on täysin erilainen siitä, jonka me tunnemme. Nyt olisi syytä miettiä muitakin vaihtoehtoja kuin Turkin jäsenyys. Olisikin luotava vaihtoehtoinen suunnitelma, joka tarjoaisi Turkille mahdollisuuden kehittyä EU:n tuella kohti demokraattista oikeusvaltiota. Turkkia pitää tukea niin pitkälle integraatiossa kuin se itse on valmis, mutta ilman täysjäsenyyttä. Tätä mallia komission pitäisi tutkia. Se voisi olla parempi vaihtoehto sekä EU:lle että Turkille.