Eurooppalaiset vaalilistat etäännyttäisivät äänestäjiä

Advokaatti

Europarlamentissa on tämän vuoden aikana keskusteltu vuolaasti ylikansallisten vaalilistojen luomisesta parlamenttivaaleihin. Asian herkkyyttä kuvaa se, että kun vaaliuudistuksesta piti äänestää heinäkuun täysistunnossa, niin viime hetkellä suurimmat ryhmät päättivät vetää mietinnön pois ja palauttaa sen valiokuntaan.

Se oli viisas päätös. Minun, mutta myös kovin monen muun parlamentin jäsenen, on ollut kovin vaikea nähdä yhtään hyötyä siitä, että 25 parlamentin jäsentä valittaisiin yhteiseltä eurooppalaiselta listalta.

Ajatusta markkinoitiin sillä, että äänestäjät saisivat äänestää tunnettuja eurooppalaisia poliitikkoja yli kansallisten rajojen. Samalla luotaisiin yleiseurooppalaiset vaalikampanjat, joissa eurooppalaiset puolueet kävisivät tiukkaa ja syvällistä keskustelua EU:n suunnasta.

Kaunis ajatus, mutta montako parlamentin ei-suomalaista jäsentä tulee mieleen edes EU:n asioihin hyvin perehtyneelle suomalaiselle? Entä sille enemmistölle, joka lukee oman alueensa sanomalehden ja katsoo televisiouutiset? Veikkaan ettei ainuttakaan. Lätkäfanit korkeintaan muistavat Peter Statsnyn, mutta harva heistäkään tiennee, että hän on meppi.

Ellei ehdokkaita tunneta, ei vaalikaan kiinnosta. Ja jos taas tunnettuja ehdokkaita halutaan, niin silloin on katsottava poliitikoista julkkiksiin. Silläkö sitten lisättäisiin parlamentin poliittista painoarvoa?

Pieni laskutoimitus kertoo, että puolen miljardin ihmisen Euroopassa 25 paikkaa jakautuisi siten, että yksi paikka on suhteessa noin parinkymmenen miljoonan ihmisen väestöpohjaan. Kun tätä laskutoimitusta jatkaa, niin havaitaan, että vain kahdeksassa suurimmassa jäsenmaassa on kylliksi väkeä äänestämään omia ehdokkaitaan listalta parlamenttiin.

Parikymmentä jäsenmaata, tuleva jäsenmaa Kroatia mukaan luettuna, jäisi ilman paikkaa. Siitä on puolestaan helppo päätellä, että ylikansallinen vaalikeskustelu eurooppalaisten puolueiden kesken ei voisi vähempää kiinnostaa näissä parissakymmenessä jäsenmaassa.

Jos vaali toteutetaan vielä suhteellisena listavaalina, niin suuret maat voittavat ilmeisesti entisestään. Pienten maiden edustajilla on turha toive päästä vaalilistoilla niin korkealle, että heillä olisi läpimenon mahdollisuuksia. Sen sijaan saksalainen ja ranskalainen valittaisiin varmasti joka listalta.

Suomessa yleiseurooppalaista listaa on vastustettu alusta alkaen myös siksi, että se vähentäisi omaa paikkamääräämme. Näin olikin ensimmäisessä kaavailussa, jossa parlamentin paikkamäärä olisi pidetty ennallaan 751 paikassa ja sen sisältä valittu 25 jäsentä. Asian käsittelyssä näkemys muuttui siten, että parlamentin paikkamäärä kasvaisi 25 paikalla. Silti pienten maiden suhteellinen asema hieman heikkenisi.

Parlamentin suurissa poliittisissa ryhmissä on ollut vahvaa vastarintaa vaaliuudistukselle. Edes kaikki suurten jäsenmaiden edustajat eivät ole siitä innostuneita, vaan todenneet esimerkiksi, että tämä sopii huonosti aikaan, jossa kansalaiset muutoinkin ovat kriittisiä Euroopan Unionia kohtaan. Aivan totta. Kansan edustajien on oltava lähellä kansaa, jolloin vaalipiirit eivät saa olla kohtuuttoman kokoisia. Kun Suomikin on jo maantieteellisesti turhan suuri vaalipiiriksi, niin mitä olisikaan Eurooppa.

Me tarvitsemme enemmän Eurooppaa, silloin kun puhutaan vaikkapa taloudellisesta yhteistyöstä. Sen sijaan eurooppalaisilla vaalilistoilla rakennettaisiin vain etäisempää Eurooppaa.