Tuhkaa taivaalta

Käytävällä onkin nyt 70 vuoden takaisten traagisten valokuvien lisäksi kaikkien lentoturmassa kuolleiden kuvat ja nimet. Kuvien rivi on pitkä ja vaikuttava. Eilen, keskiviikkona mepit kokoontuivat täysistuntosaliin viettämään kahden minuutin hiljaisuutta uhrien muistolle ja jokaisen tällä viikolla olleen kokouksen aluksi on myös vietetty hiljainen hetki. On tärkeää osoittaa solidaarisuutta puolalaisia kohtaan, heidän menetyksensä on ollut suuri.

Joudun itsekin lentämään usein ja väkisinkin on tullut mieleen, että kaikki on loppujen lopuksi pienestä kiinni. Välillä harmittaa, kun turvatarkastusjonoissa menee aikaa ja kaikkea pengotaan ja vesipullokin unohtuu aina silloin tällöin reppuun. Kun pääsee koneeseen istumaan, aikaa menee talvisaikaan jäänestoon ja välillä yhtäkkiä aletaankin tutkia jotain teknistä ongelmaa ja kello käy. Ehkä kuitenkin taas hetken jaksaa muistaa miksi, vaikka kiire omasta mielestä aina onkin eikä haluaisi odottaa.

Pohjoisen Euroopan ilmatilan sulkeminen Islannin tuhkapilven takia on viimeisin lentämistä koskeva uutinen. Hyvä, että reagoidaan nopeasti. Jos ilmatilaa ja kenttiä ei suljettaisi, vaaratilanteita tulisi ja Puolan turman kaltainen tilanne voisi olla taas edessä. Brysselin kenttäkin on jo suljettu, onneksi en tänään ole lähdössä minnekään.

Liikennevaliokunnassa on viime aikoina ollut käsittelyssä useitakin asiaan liittyviä raportteja. On mietitty esimerkiksi sitä, kuka maksaa lentoturvallisuudesta - asiakas, valtio, lentoyhtiöt vaiko EU? Kuka maksaa vahingot, jos jotain sattuu ja loukkaako läpivalaisu yksityisyyttä? Fakta on vain se, että entistä enemmän pitää näihin asioihin kiinnittää huomiota. Maksumiehen löytyminen ihmishengen rinnalla on sittenkin toisarvoinen seikka.