Talouspäätösten jälkeen on vuorossa keskustelu liittovaltiokehityksestä

Suomessa Euroopan kilpailukykyyn ja vakaussopimuksen jatkoon liittyvät keskustelut ovat saaneet dramaattista sävyä, kun keskustelu liittyy väistämättä vaalikeskusteluihin. Ei se väärin ole, onhan asioista eri näkemyksiä. Mutta rajansa kaikella. Muissa maissa samankaltaista dramatiikkaa ei ole ollut, ja se johtuu muustakin kuin vaaleista.

Suomessa on EU-asioiden käsittelyssä harvinaisen hyvä parlamentaarinen perinne. Suomessa EU-asioiden vaikeatkin kohdat on käsitelty eduskunnan suuren valiokunnan ja hallituksen välisissä keskusteluissa, jolloin on voitu mennä asioissa riittävän syvälle. Niin ei muissa jäsenmaissa ole, Suomi on ollut esimerkki. Pääministeri Kiviniemi on oikeassa sanoessaan, ettei eurooppalaisessa neuvotteluprosessissa olevia asioita voi levitellä julkisuuteen. Eduskunnan suuren salin käsittely ei olekaan itsestään selvästi viisasta, kun siinä annettu informaatio jää välttämättä vajaaksi.

Eduskunnan suuren salin käsittely näyttää saaneen pontta entisen pääministeri Lipposen lausunnoista, vaikkei asioiden hoito hänenkään aikanaan ainakaan avoimempaa ollut. Siitä tullaankin suomalaisen prosessin ytimeen. Eurooppalaiset demarit ovat suurin piirtein samoilla linjoilla kuin Suomen hallitus ja Euroopan neuvosto, mutta Suomessa demarit ovat ottaneet toisenlaisen otteen. He kieltävät nyt kaiken sen, minkä aiemmin hyväksyivät. Ja samalla myös sen, mikä on demarien eurooppalainen linja. On vaikea nähdä, että siinä on muuta kuin vaalitaktiikkaa. Myös demarien edustaja Euroopan parlamentissa, Liisa Jaakonsaari, on enemmän eurooppalaisilla linjoilla.

Ainakin osin suomalaiset demarit purkavat myös pettymystään siihen, ettei EU:sta ole tullutkaan sellaista sosiaalidemokraattista projektia kuten alun perin kuviteltiin. Myös suomalaisessa ay-liikkeessä on alettu vierastaa koko EU:ta. Pettymystä puretaan yrittämällä todistella, että EU:sta on tulossa porvarillinen hanke, mikä on ihan potaskaa. Niin lyhyellä tähtäyksellä Eurooppaa ei voi rakentaa. Heikoilla perusteilla demarit liittyvät nyt henkisesti perussuomalaisten seuraan näkemättä pitkää linjaa.

Nyt menossa olevat neuvottelut - tai keskustelut - ovat tässä vaiheessa hallitusten sekä EU:n komission ja neuvoston välisiä asioita. Tässä on nähtävissä kiistaa EU:n sisäisestä vallanjaosta. Neuvosto edustaa myös periaatteellista näkemystä EU:sta valtioiden liittona, komissio on lähinnä liittovaltion symboli. Kilpailukykypaketin isät ovat Saksa ja Ranska, vahvat maat. Valtioliittoajatuksen heikko kohta on juuri siinä, että se johtaa vahvojen valtaan. Siksi vahva komissio on pienten valtioiden etu. Nyt on saavutettu tasapaino, kun neuvoston puheenjohtaja eli Euroopan presidentti van Rompuy ja komission puheenjohtaja Barroso ovat kehittäneet Merkelin ja Sarkozyn ideaa eteenpäin. Tässä prosessissa myös Suomen kaltaisella maalla on ollut joku sanan sija.

Sekin on vielä kirjattava, että lopulta neuvotteluissa sovitut asiat tulevat Euroopan parlamentin käsittelyyn. Näin tapahtuu väistämättä, koska kaikki muotoutuu lopulta laeiksi ja rahapäätöksiksi, joka vaativat Euroopan parlamentin päätökset. Juuri nyt kysymys on pitkälti Euroopan komission ja hallitusten välisen neuvoston neuvotteluprosessista, mutta demokratialla on lopulta mahdollisuutensa. Ja Euroopan parlamentin jälkeen tarvitaan vielä kansallisten parlamenttienkin päätöksiä.

Tässä vaiheessa asioiden suuri linja hukkuu helposti yksityiskohtiin. Siksi on paikallaan muistuttaa, mistä vakaus- ja kilpailukykyasioissa perimmiltään on kyse. Kyse on siitä, että yhteinen raha ei riitä, jos halutaan kilpailukykyistä Eurooppaa. Yhteisen rahan lisäksi tarvitaan yhteistä talouspolitiikkaa. Siksi näissä yhteyksissä puhutaan muustakin kuin lainojen koroista ja takuista. Esimerkkimaa on nimenomaan Irlanti, joka perusti taloudellisen menestyksen enemmän toiveisiin kuin tosiasioihin. Siitä ei sitten mihinkään päästä, että yhteinen talouspolitiikka johtaa liittovaltion suuntaan. Seuraava keskustelu on käytävä siitä, mitkä ovat sen raamit. Se on vielä vaikeampi kysymys kuin talouspaketti.

Kaksi selvää tulosta talouskriisistä jo nyt on. Ensinnä jäsenmaiden talouspolitiikalta edellytetään vastaisuudessa paljon tähänastista tiukempaa kuria. Toinen seikka on, että EU:n tässä yhteydessä käymä kova koulu asettaa EU:n laajenemisen uuteen valoon. Puheet laajenemisesta ovat tästä eteenpäin huomattavasti aiempaa maltillisempia.