Suomi tarvitsee Itämeriministerin

Tärkeintä olisi pyrkiä muokkaamaan uuteen hallitusohjelmaan uskottavasti Suomen ulkopolitiikan peruslinjat. Monet kyselevät, onko sellaisia ollenkaan, vaikka Suomen politiikan ainoa erottuva jakolinja on juuri EU. On siinä Alex Stubbille haastetta. Olennaista on, että Suomessa katsellaan EU:ta ikään kuin ulkoa päin. Pitäisi siis tehdä ohjelma, joka vakuuttaa, että olemme täysillä mukana unionissa. EU-ohjelma merkitsee kylläkin sitä, että sellaisissa asioissa kuin verotuksen harmonisoinnissa pitäisi ottaa askelia yleiseurooppalaiseen suuntaan ja siten tosin myös edistää liittovaltiokehitystä. Onko siihen uskallusta, kun Soini huohottaa niskaan oppositiosta ja Arhinmäki hallituksesta.

Toinen ja yhtä tärkeä seikka on, että Suomelle pitää laatia Itämeri-ohjelma. Itämeren yhteistyö ei ole noussut siivilleen, vaikka EU:n Itämeri-ohjelma olisi antanut siihen mahdollisuuksia. Nyt Itämeri alkaa kuivua EU:ssakin, kun asiaa ei aja kukaan muuten kuin juhlapuheissa. Suomi voi nostaa asiaa sanomalla, mitä me oikein haluamme. Toiseksi asiaa pitäisi sitten myös oikeasti alkaa ajaa.

Hallitustason ongelma on, ettei tällä hetkellä Itämeri kuulu kokonaisuutena yhdenkään ministerin tehtäviin. Minusta Suomen hallitukseen olisi nimettävä Itämeriministeri ja hänelle resurssit. Nyt ulkoministeriössä on Itämerilähettiläs, mutta olen kuullut, että vakanssia ollaan ajamassa alas. Itämeriministerinä voisi luontevimmin toimia joko ulkoministeri, EU-ministeri tai ympäristöministeri. Pääasia on, että Itämeri nostetaan kunnolla ministeritasolle.

Itämeriministerin ensimmäisiin tehtäviin kuuluisi rikkidirektiivin muutos. EU-maiden Itämeriliikennettä uhkaa katastrofi, jos nykyinen nollatasoinen rikkipäästövaatimus toteutetaan. Sen jälkeen Itämeren laivaliikenne siirtynee kokonaan Venäjän hoidettavaksi. Sitäkö tässä kaikessa viisaudessa on haluttu? Direktiivin täytäntöönpanoa pitäisi lykätä senkin takia, että nurkan takana on odottamassa teknisiä ratkaisuja, jotka muuttavat tilanteen.

Kolmanneksi Suomen hallitusohjelmassa pitää ottaa huomioon EU:n maatalouspolitiikan tuleva muutos. Suomessa pitäisi saada muutoksen myötä vain yksi tukialue. Arvelen, että seuraavan maatalousministerin tehtävä on vaativa ja siihen tarvitaan paljon asiantuntemusta, arvovaltaa ja kansainvälistä osaamista. Mistä sellainen mies tai nainen löytyy? Kokoomuksesta vai Rkp:sta? Oppositio ei päästä ministeriä helpolla, uskallustakin tarvitaan.

Ja sitten vielä yksi yksityiskohta, joka pitää säätytalon sekamelskassa muistaa. Ulkomailla asuu nyt 1,3 miljoonaa suomalaista äänioikeutettua kansalaista, joiden äänestäminen on tehty erittäin vaikeaksi. Määrä lisääntyy. Yli 50 maassa, mm. Ruotsissa, asia hoidetaan kirjeäänestyksellä, jota meillä ei käytetä. Suomessa se olisi aika toteuttaa nyt. Varmuuden vuoksi ehdotan tätä varovaista mallia, kun modernimpi versio eli nettiäänestys, jota eteläisessä naapurissa Virossa menestyksellä käytetään, on oikeusministeriössä vielä kovemmassa vastatuulessa. Kirjeäänestyksestä on olemassa valmis esitys, se vaatii vain hallitustason vahvistuksen. Tähän asiaan liittyy se, että oikeusministeriksi pitäisi löytyä henkilö, joka ei ihan tahdottomasti usko kaikkia virkakunnan selityksiä. Tiedän kokemuksesta, että oikeusministeriössä virkakunta kertoo ensiksi, miksi asiaa ei voida toteuttaa. Ministerin tehtävä on sanoa, miksi ja mitä tehdään, ei vain nyökyttää päätä.