Suomen pääministerin tärkeimmät tupaillat pidetään Brysselissä
Vaikken halua mitenkään sorkkia keskustan puheenjohtajavalintaa, on minulla selkeä käsitys siitä, mitä Suomen pääministeriltä vaaditaan. Puheenjohtajuus ja pääministeriys on tunnetulla tavalla koplattu yhteen, joten helposti roiskuu kun rapataan.
Näkökulmani pääministerin henkilöön on Brysselin näkökulma. Toivon keskustassa ymmärrettävän, että Suomen pääministerin tärkein - tai ainakin toiseksi tärkein - kotikenttä on Euroopan Unioni. Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeimmät päätökset tehdään Brysselin saleissa. Siellä ne tärkeimmät tupaillat pidetään, eikä kuulijoita tarvitse olla täyttä kolmeakymmentä.
Mistä EU:ssa sitten lähiaikoina on kyse? Kepulaisia varmaan kiinnostaa se, että Euroopan maatalouspolitiikan kokonaisuudistus on jo suuntaviivoja muokkaavan pohdinnan kohteena. Ministeri Anttilan kyvyt eivät siinä keskustelussa vakuuta. Pääministeriä tarvitaan. Muut tärkeimmät asiat liittyvät Euroopan talouden vahvistamiseen, ympäristöpolitiikkaan, liikenteeseen ja Suomen kannalta keskeiseen Itämereen.
Mitä ominaisuuksia pääministeriltä edellytetään, jotta pärjää eurooppalaisilla foorumeilla? Tässä keskeisimmät:
1) Euroopan Unioni on tunnettava kiitettävästi, hyväkään tuntemus ei ole riittävästi.
2) EU:n keskeiset vaikuttajat on tunnettava henkilökohtaisesti, ei vain kokouspöydistä.
3) Heidän kanssaan on kyettävä kommunikoimaan sujuvasti. Ainakin EU:n yleisin kieli, englanti on oltava hallussa. Saksa tai ranska antaisi sivistyneen tunnun. Sitä monet Euroopassa vielä arvostavat.
4) Persoonallisuutta on oltava riittävästi. Suomalaisuudessa löytyy siihen riittävästi pohjaa.
5) Sydämen pitäisi sykkiä Euroopalle, vaikka olisi EU-kriittinenkin. Tämä huomautus tehtiin Vanhaselle, joka puhui ilman laaksoa ja kukkulaa suoraan papereista EU:n puheenjohtajamaan näkemyksiä päivä Tony Blairin loistavan puheen jälkeen. Kysymys ei ole vain kielitaidosta, vaan siitä, että on näkemystä. Yhtä oikeaa ei ole, mutta näkemystä EU:sta yleensä on oltava.
Kuten edellä jo sanoin enempää henkilöihin en mene, toivon vain että keskustassa ymmärretään, mistä on kyse. Ihan helppo yhdistelmä ei ole maakuntien mies tai nainen ja eurooppalainen vaikuttaja, mutta ei se ole mahdotontakaan, kuten Olli Rehnin esimerkki osoittaa. Hänen edessään ovat kuitenkin suuremmat kammarit.