Puoluekokous on puoluekokous, Mutta terveys menee sen edelle

Suomalaisen politiikan superviikonloppu puoluekokouksineen meni ohi - ilman minua. Sinä aikana, jolloin minun piti puhua kokoomuksen puoluekokouksessa Eurooppa-politiikasta, makasin belgialaisessa sairaalassa tyräleikkauksen jälkitilassa. Asiat oli pakko panna tähän tärkeysjärjestykseen.

Nivustyrä on vaivannut minua pitkin kevättä, mutta liika kiire on ollut hyvä tekosyy välttää lääkäriä. Tilanteen laukaisi muutto, jota tehdessäni mielestäni hyväkuntoisena miehenä nostelin muuttolaatikoita kuin oikea muuttomies. Kivut nivusessa yltyivät siihen mittaan, että oli pakko lähteä lääkäriin. Onni oli, että uuden asuntomme vieressä on sairaala.

Lääkärin diagnoosi oli aika tyly. Yhden tyrän asemasta minulla olikin niitä kolme. Ne eivät sinänsä ole vaaraksi, mutta hoitamattomana kivut yltyvät ja komplikaatiot lisääntyvät. Järkikin sen tietenkin sanoo, mutta kun oli niin paljon muuta tärkeämpää… Nyt lääkäri passitti vastalauseistani välittämättä minut suoraan leikkauspöydälle.

Pakko se on sanoa. Leikkaus jännitti - tai ei ehkä leikkaus vaan olosuhteet. Vieras maa, vieras kieli, tuntematon lääketieteellinen terminologia. Ei siinä auta, vaikka olet jo vuodet asunut ulkomailla ja työskennellyt vierailla kielillä. Sekin arvelutti, että yleensä Belgiassa ei mikään suju yksinkertaisesti. Mutta koti-Suomeen tässä ei nyt ehditty.

Mutta osataan sitä muuallakin. Belgia yllätti. Sairaala oli siisti, ihmiset ystävällisiä ja ammattitaitoisia. Kaikki toimi hyvin, kirurginen toimenpide hoidettiin ilman ylimääräistä kipua. Valmistautuminen leikkaukseen oli perusteellista. Kävin useammalla lääkärillä, jotka ystävällisesti kertoivat tarkkaan tulevasta. Jokaiselle oli myös erikseen maksettava, tulee aika kalliiksi omalle lompakolle. Tuntui kuitenkin siltä, että minut otettiin aivan henkilökohtaisesti, omana tapauksenani. Ainakin yksi asia Belgiassa siis toimii, ajattelin.

Kun jälkeenpäin keskustelin kirurgin kanssa, selitti hän sairaalan oloja sillä, että kyseessä on yksityissairaala. Kun on kilpailua, on pakko hoitaa asiat. Mutta muutenkin hoitoajattelu on toisenlaista kuin Suomessa, hän valisti. Eroa symboloi kipulääkkeiden käyttö.

Kirurgini on pari vuotta sitten tutustunut Suomen terveydenhoitoon. Hänen havaintojensa mukaan terveyskeskuksessa lääkäri kyllä tervehtii potilaansa, mutta keskittyy sen jälkeen tuijottamaan tietokoneen näyttöruutua. Kipulääkkeitä määrätään niukalti, suomalaisen ikään kuin täytyy hiukan kärsiä, ettei totuus unohtuisi. Belgiassa kipuja helpotetaan, siksi kipulääkkeet ovat olemassa. Että terveisiä vaan Aki Lindenille HUS:iin, tervetuloa tutustumaan Brysseliin Edith Cavell-sairaalan ajatteluun.

Nyt sairaalareissu on ohi, eikä tarvitse edes sanoa, että paskareissu, mutta tulihan tehtyä. Opin suomalaisena, että potilasta voi kohdella toisellakin tavalla, mutta silti erittäin päättävästi. Ja toiseksi havahduin tosiasiaan, että puoluekokous on puoluekokous, mutta terveys on sitä tärkeämpää. Sitä tosiasiaa ei muuta edes kokoomuksen puoluekokouksen hölmö päätös pakkoruotsin poistamisesta. Toisaalta täällä Brysselissä olen oppinut, että suomalaiset tarvitsevat ruotsin lisäksi monia muitakin kieliä.