Portugalin vaihtoehto on kilometrien leikkauslistat

Portugalin ongelmista on tullut Suomen politiikan avainkysymys. Siinä käydään nyt eurooppalaista kansalaiskoulua. Toivottavasti opitaan helpomman kuin vaikeamman kautta. Jos tästä tulee laiskanläksy, on se aika kova rangaistus. Mutta monia kysymyksiä asetelma kyllä herättää.

Suomen hallituksella ei voi olla Portugalin avustamiseen kuin yksi lähtökohta: Suomen etu. Ei ole helppoa sanoa, mikä se on. Tuleeko Portugalin jälkeen uusia, nostaako Kreikka ongelmat potenssiin? Selvää on, ettei kaikkien eurovaltioiden etu ole sama.
Suomen etu Portugalin asiassa on kuitenkin nyt yksiselitteinen. Jollei Portugalia avusteta, riskit kasvavat liian suuriksi. Jo tehdyt toimet osoittavat, että niillä on ollut vaikutuksia. Espanja ja Italia tuntuvat olevan pois vaaravyöhykkeestä, mutta kuinka pitkäksi ajaksi. Käytännössä lähes kaikki eurooppalaiset hallituspuolueet ovat avustamisen kannalla. Kukaan ei halua ottaa riskiä, että pankit kaatuvat ja luottokriisi iskee kovemmin kuin kaksi vuotta sitten. Kova uhka on Lehmannin toistuminen, mutta suuremmalla volyymilla.
Tietenkin tässä pelastetaan eurooppalaisia pankkeja, joiden tehtävä on lainata rahaa niille, jotka sitä tarvitsevat. Jos epäluulo niiden toimintakykyä kohtaan leviää, pankit joutuvat vaikeuksiin, korot nousevat ja kurimus heijastuu heti reaalitalouteen. Seurauksena olisi konkursseja ja työttömyyttä. Yhtälö on selvä ja siitä on kokemusta. Pankit pitäisi vetää vastuuseen, mutta miten toimintakyvyttömiä vastuuseen vedät, vaikka niiden nimi olisikin pankki.
Totuus on katkera, mutta ei sitä karkuun päästä, olipa Suomen hallitus minkä merkkinen tahansa. Kun poliittista hallitusta ei ole, on ratkaisussa turvattava eduskuntaan. Suomi on eurooppalainen poikkeustapaus, meillä eduskunta päättää EU-asioita, muualla hallitus vastaa niistä. Ei eduskunta vastuutaan pakoon pääse. Vastuun kanto on muissa maissa konkreettisempaa, meillä se jakautuu, mutta se on puoluesuhteiden vika. Porvaririntama olisi ollut parempi vaihtoehto, mutta sitä ei vaalitaistelussa haluttu käyttää. Jos perussuomalaiset vetäytyvät päätöksistä, työntävät he vastuun muille. Ei sekään ole oikein, vaikka Soinin tuskan ymmärtääkin.
Jos haluamme välttää suurtyöttömyyden, on Portugalin kriisi selvitettävä, vaikka seuraava kriisi vaanisi nurkan takana. Me nyt olemme samassa rahaliitossa ja sitä kautta samassa veneessä. Jos euroalue ajautuu ongelmiin, ovat leikkauslistat niin pitkät, ettei edes Sailas näe toista päätä. Ja sen lisäksi niskassa on edellisen kriisin aiheuttamat velat, suuremmat kuin 1990-luvun taakat.
Asetelma on nyt sellainen, että Suomen tulevan hallituksen pitää ottaa huomioon myös ne seuraukset, joita jättäytymisestä Portugalin paketin ulkopuolelle aiheutuisi. Siihen Olli Rehn on aivan vastuullisesti viitannut. Ei meitä ehkä kukaan uhkaa, mutta totta kai rintamakarkurin numero laitetaan muistiin. Seurauksia kannetaan ajassa, on turha vedota siihen, että edellinen hallitushan meitä tähän vei. Suomen vastuu on jakamaton, Suomi-kuva yhteinen.
Tämän kaiken tietää hyvin myös Timo Soini, onhan hänelläkin Brysselin kokemus. Voi olla, että tilanne jossa ollaan, on synnin palkka, kuten hän sanoo, mutta nämä raamatulliset sananparret eivät Suomea nyt auta. Tähän tilanteeseen pätee koko Suomen osalta pitkän tähtäimen suunnitteluun liitetty viisaus: where ever you go, there you are. Eikä Suomi ole siellä osittain, vaan aina kokonaan, persuineen päivineen.
Portugalin kysymys on sikälikin hyvä hallitusneuvottelujen aluksi, että siinä punnitaan kyky kantaa vastuuta ja kyky sietää paineita. Molempia tarvitaan maan hallituksessa. Kokonaisuuden etu on, että vaalitulosta kunnioitetaan hallitusta muodostettaessa, mutta totta kai se vaatii nöyryyttä kaikilta osapuolilta. Soinikin voisi kaivaa esiin laupeampia raamatunlauseita, niitäkin on.