Myllysilta
6.3. kiireessä aamulla ajelin kotoa Puhurista kohti Turun keskustaa. Hieraisin silmiäni ja mietin, että olinko sittenkin Brysselissä, koska ruuhkat olivat melkoiset. Syykin selvisi. Myllysillan notkahdus oli juuri nimittäin havaittu.
On uskomatonta, että notkahtaminen on ylipäätään mahdollista. Vielä uskomattomampia ovat sillan suunnittelijoiden selitykset. Se, ettei tiedetty savipenkkojen koostumusta tai ei osattu rakentaa siltaa, joka ei pysyisi paikallaan, ei tunnu nykytekniikan aikana mahdolliselta. Turussa on siltoja rakennettu vuosisatoja ja osa niistä on edelleen paikoillaan ja ahkerassa käytössä. Liikenne on lisääntynyt ja kalusto muuttunut raskaammaksi, mutta siinä ne vain pysyvät.
Turun taloustilanne on heikko ja leikkauksia pitää tehdä. Työttömyysluvut ovat korkealla, eikä valoa oikein ole näkyvissä. Kymmenen miljoonan euron lisälasku sillan korjaamiseen tai uudelleenrakentamiseen tuntuu turhan suurelta lisälaskulta, vaikka se ei suoraan budjetista menekään. Turku on saanut taas mainetta, joskaan ei kovin positiivista.
On tullut mieleen, että Myllysilta on kuin Euroopan talous. Se on romahtamispisteessä. Notkahdus oli alun perinkin todella raju ja milli kerrallaan mennään edelleen alaspäin. Nyt odotellaan vain sitä, alkaako nousu, kuten talousasiantuntijat jo ovat ennustaneet vai jatkuuko notkahtelu, kunnes pohja on saavutettu.
Vai pitäisikö ottaa positiivisesta maineesta kaikki irti ja jalkapalloilija David Beckhamin nostettua Turun maailmankartalle, tehdä kuten joku vääräleuka jo ehdotti: muuttaa Myllysillan nimi Becksin sillaksi, koska molemmilta on jänne poikki?