Gallupkauhu vie demareita oudoille poluille
Kun seuraa eurooppalaista julkisuutta, muodostuu kuva EU-maiden talouskriisistä toiseksi kuin suomalaisen keskustelun perusteella. Euroopassa ei taivastella takuiden tai velkasaneerausten valhemaailmassa, vaan kriisi otetaan sellaisenaan ja yritetään katsoa, miten siitä selvitään. Eurooppalaisessa keskustelussa pidetään selvänä, että Irlantia seuraa Portugali, eikä Espanjakaan yksin selviä. Perusasenne on selvä: Me olemme yhteisessä unionissa, eikä siinä voi olla vain osittain.
Suomalaisen keskustelussa on toki tapahtunut suuri muutos. Meillä sisäpolitiikka, gallupit ja lähestyvät vaalit määrittävät johtopäätöksiä. Jopa gallupjohtaja Kokoomus on hermostunut taantuvasta kannatuksesta ja yrittää löytää pesuvettä, jota ei ole olemassakaan. Nyt pitäisi vain muistaa, että olemme unionissa ja toimimme sen realiteetin mukaan.
Suurin asennemuutos on tapahtunut Sdp:n keskuudessa. Paavo Lipposen johtama Sdp oli Suomen EU-jäsenyyden ja EMU-ratkaisun tärkein tukija, suorastaan tien raivaaja. Ammattiyhdistysliike on jutussa tiiviisti mukana. Jutta Urpilaisen ja Eero Heinäluoman Sdp sen sijaan on tehnyt täyskäännöksen, joka sinetöitiin eduskunnan äänestyksessä Irlannin tuista. Samalla paljastui Sdp:n taloudellisen osaamisen taso. Paljoa ei ole ajateltu, kun ryhdytään vaatimaan konkurssikypsiltä pankeilta osallistumista näihin talkoisiin, joissa ollaan juuri sen takia, että pankeilta ovat rahat loppu.
Muille Euroopan demareille - siis Suomen demareita lukuun ottamatta - on selvää, että talouskriisi on yhdessä hoidettava. Sen jälkeen voidaan ja pitää katsoa, mitä muuta pitää tehdä. Linja siinäkin taitaa olla selvä, eikä ero oikealta vasemmalle ole suuri. Yhteinen raha ei onnistu ilman ainakin joissakin puitteissa yhteistä talouspolitiikkaa. Eurooppa on tiellä kohti federaatiota, vaikka yhteinen ulkopolitiikka onkin vielä kuin veteen piirretty viiva. Senkin rakenteet ovat kuitenkin muotoutumassa ja aikanaan käytettävissä, kun yhteiset linjaat selkiintyvät. Hyvä että ainakin presidentti Tarja Halonen ja europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari ovat muistuttaneet Suomen sosiaalidemokraatteja suurista linjoista. Sillä ei vain taida olla suurta vaikutusta galluppien katastrofilukemien rinnalla. Paavo Väyrynenkin on EU-myönteinen realisti demarien johtohenkilöihin verrattuna.
Se hyvä puoli on tietenkin merkittävä marginaaliin, ettei Suomen demarien kannanotoilla ole mitään vaikutusta EU:n linjaan tai eurooppalaisiin päätöksiin. Mutta niillä on kyllä vaikutusta Suomen politiikkaan. Selvin vaikutus on se, että Sdp ei tule nykylinjallaan kysymykseen kokoomuksen ja keskustan hallituskumppanina. Se on sääli, sillä vaalien jälkeinen hallitustilanne näyttää nykyisillä gallup-lukemilla erittäin ongelmalliselta. Viime vuosikymmenten kahden suuren puolueen varaan rakentuva hallituspolitiikka ja sen mukanaan tuoma vakaus on pirstoutumassa. Edessä on tempoilevaa politiikkaa, kun vaalikausien mittaiset hallitukset korvautuvat linjaltaan epämääräisillä ja ristiriitaisilla koalitioilla, joissa pienten puolueiden puoluekohtaiset edut nousevat suurten linjojen edelle. Erityisesti tämä koskee EU-politiikkaa, jossa kansallinen yksituumaisuus perusasioista olisi menestymisen edellytys.
Oikeastaan ainoa mahdollisuus rakentaa pitkäjänteisempää politiikkaa nykyisten galluplukemien valossa olisi Kokoomuksen, Keskustan ja Demarien yhteinen hallitus. Sillä koalitiolla olisi enemmistö eduskunnassa. Erityisesti EU-politiikan muotoilussa tämä olisi hyvin perusteltua. Kaikki suuret ovat olleet EU-politiikassa samalla linjalla, vaikka omia lähtökohtiaan painottaen. Tähän suureen linjaan Sdp tekee nyt pesäeroa, joka tekee sen osallistumisen Keskustan ja/tai Kokoomuksen kanssa samaan hallitukseen mahdottomaksi. Jossain sukupuolineutraalin avioliiton (Huh mikä sanahirviö ja logiikaltaan mahdoton yhtälö!) kysymyksessä voi olla mielipiteiden hajontaa, mutta EU on toinen asia. EU on kuitenkin lähivuosikymmenien suuri eurooppalainen linja. Sen suhteen kansallinen yksituumaisuus on tarpeen, jotta kykenisimme etumme turvaamaan. Soinin eriseuraisuuden Suomi varmaan kestää, mutta Sdp on heikentyneenäkin toinen juttu. Elleivät demarit tee suorastaan itsemurhaa kuoleman pelossa niin ainakin linjansa täyskäännöstä Soinin pelästyttämänä.