Eurooppalaisia vaalilistoja ei tarvita

Minun on ollut kovin vaikea nähdä yhtään hyötyä siitä, että 25 parlamentin jäsentä valittaisiin yhteiseltä eurooppalaiselta listalta.

Ajatusta markkinoitiin sillä, että tunnettuja eurooppalaisia poliitikkoja voisivat äänestäjät äänestää yli kansallisten rajojen. Mietin vain montako parlamentin ei-suomalaista jäsentä suomalaiset ylipäätään tuntevat nimeltä. Pieni osa saattaa muistaa parlamentin puhemiehen Jerzy Buzekin. Varttuneemmat lätkäfanit muistavat myös Peter Statsnyn, mutta mahtoivatko tietää, että hänkin on meppi?

Yleiseurooppalaiselle listalle päätyisi suurten maiden omia poliitikkoja, jotka menevät läpi näiden maiden omilla äänillä. Moniko suomalainen innostuisi äänestämään saksalaista tai espanjalaista poliitikkoa? Tai vastaavasti espanjalainen suomalaista? Tätä varten lisänä listalla olisi varmasti erilaisia julkkiksia urheilijoista eilispäivän pop-tähtiin. Mietin vain, että mahtaisiko se sitten välttämättä parantaa parlamentin painoarvoa siten kuin on ajateltu.

Sitä paitsi, kun laskee jäsenmaiden äänestäjämääriä ja suhteuttaa sen 25-paikkaiseen listaan, niin pianpa huomaa, että useimmilla jäsenmailla ei ole käytännön mahdollisuutta saada omaa ehdokastaan läpi moiselta listalta. Varsin todennäköisesti paikat jakautuisivat kahdeksan suurimman maan kesken. Loput 20 maata, kun Kroatiakin lasketaan mukaan, jäisi rannalle.

Siitä on puolestaan helppo päätellä, että ylikansallinen vaalikeskustelu eurooppalaisten puolueiden kesken ei voisi vähempää kiinnostaa näissä parissakymmenessä jäsenmaassa.

Suomessa yleiseurooppalaista listaa on vastustettu alusta alkaen myös siksi, että se vähentäisi omaa paikkamääräämme. Näin olikin ensimmäisessä kaavailussa, jossa parlamentin paikkamäärä olisi pidetty ennallaan 751 paikassa ja sen sisältä valittu 25 jäsentä. Asian käsittelyssä näkemys muuttui siten, että parlamentin paikkamäärä kasvaisi 25 paikalla. Silti pienten maiden suhteellinen asema hieman heikkenisi.

Parlamentin suurissa poliittisissa ryhmissä on ollut vahvaa vastarintaa vaaliuudistukselle. Edes kaikki suurten jäsenmaiden edustajat eivät ole siitä innostuneita, vaan todenneet esimerkiksi, että tämä sopii huonosti aikaan, jossa kansalaiset muutoinkin ovat kriittisiä Euroopan Unionia kohtaan. Aivan totta. Kansan edustajien on oltava lähellä kansaa ja oltava vastaamassa kysymyksiin silloin kun vastaajia tarvitaan. Ja vaikka sähköposti tavoittaakin hetkessä, niin silti nokikkainkin on välillä hyvä puhua. Suomen kokoinen vaalipiirikin on jo aika suuri siihen.

Me tarvitsemme enemmän Eurooppaa silloin kun puhutaan sisämarkkinoiden toimivuudesta tai vaikkapa talouskurista. Keinotekoisilla "eurooppalaisilla" vaalilistoilla saamme kuitenkin vain etäisemmän Euroopan.